Sijoittaja Kim Lindström kirjoittaa kirjassaan ”Menesty osakesijoittajana” kaupankäyntitekniikasta, jota kutsutaan nimellä Dollar-cost averaging(DCA). Se on kiinnostava vaikkakaan itse en ole sitä käyttänyt sellaisenaan. Olen ostanut finanssikriisin velloessa osakkeita hiljalleen ajallisesti hajauttaen vapaamuotoisesti, sooloilemalla, joskin kuukausittain päättämälläni summalla, tähdäten osakkeiden 10 vuoden pohjahintoihin.
Lindström kertoo havainneensa kyseisen strategian hyvin toimivaksi. Dollar-cost averaging -kaupankäyntitekniikassa on etukäteen määritelty mitä osakkeita haluaa ostaa ja mihin hintoihin. Kun kurssi lähestyy etukäteen määriteltyä tasoa, alkaa osto-ohjelma. Kyseisessä strategiassa on myös myyntiohjelma. Ostot ajoitetaan kurssien syöksyessä useampaan erään koska kukaan ei tiedä miten syvälle panikoijat syöksevät kurssit. Keskihankintahinta muodostuu lopulta melko alhaiseksi.
Keskihinnanalentamista kutsutaan tragediaksi, eikä väite ole tuulesta temmattu. Ostojänteen on oltava tarpeeksi pitkä ja ostoajankohdan otollinen. Erilaisten verkosta löytämieni tutkimusten ja selvitysten mukaan ajallisesti hajautettu DCA-ostaminen ei tuota merkittävää etua verrattuna siihen, että sijoittaa kerralla könttäsumman. Kriittisissä arvoissa myös todetaan, että DCA:ta tukevissa tutkimuksissa jätetään huomioimatta kaupankäyntikulut. Samaten arvellaan, että moinen sijoitustyyli on vain tapa saada pelokkaat sijoittajat markkinoille. Omien kokemusten mukaan juuri tuo on hyvä asia. DCA antaa sijoittajalle turvallisuuden ja hallinnan tunnetta, olkoonpa se sitten vaikka valheellista. Pohjia kyttäävä ajoittaja saattaa myöhästyä odotuksineen ja menettää hyvät ostopaikat.
Ainakin yhdessä DCA:n teilaavassa tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että kyseinen sijoitustyyli saattaa tuottaa hyvin jos sijoitusjakso osuu markkinoiden romahdusvaiheeseen.
Vastaa